Tänään on kulunut sitten tasan vuosi siitä, kun siellä Jorvin synnärillä ähellettiin. Vuosi siitä mitä olen kuvaillut tämän blogin ensimmäisessä postauksessa. Hurjaa miten aika rientää ja ehkä se aika on hiukan kuultanut muistojakin. Olihan se ikimuistoinen päivä, hurjan jännittävä ja ihana....todellakin, oliko se ihana? No hemmetin palkitseva sitten ainakin kuitenkin kun sen kaiken jälkeen syntyi jotain noin ihanaa tähän maailmaan!!
Jälkikäteen mietittynä tää vuosi on mennyt Mimmin kanssa oikein kivasti, hän on ollut pääosin kiltti ja terve. Ehkä vähän liiankin, niin että mun pessimistiluonteella tulee välillä mietittyä että mitäköhän on luvassa tai mitä kaameeta tapahtuu koska eihän tää voi olla näin kivutonta?! No ehkä sitä kipua, huolta ja surua on ollut muuten tarpeeksi ympärillä. Kyllä sitä sairautta on muuten riittänyt ympärille, sana syöpä ja sen merkitys on hyvin tiedostettu ja ymmärretty tässä perheessä. Mikään ei olis niin kauheeta kuin se, että tuo pieni sairastuisi vakavasti.
No juu tänhän pitäisi olla iloinen postaus, joten koitetaan nyt pysyä sillä puolella. Vaikka on tässä oma haikeutensa todeta, että mun vauva on nyt taapero ja jättää virallisesti vauva-ajan taakseen. Ihmeellistä on ollut seurata tuon pienen ihmisen kehitystä, vuosi on todellakin lyhyt aika hyvässä ja pitkä aika pahassa vaeltaa. Paljon on myös tapahtunut tässä kuukaudessa, kun tämä blogi on elänyt hiljaiseloa. Me emme ole ja aika onkin ,mennyt niin vauhdilla ettei ole tullut edes mitään kirjotetua. Siellä Bostonissa aloitin jo kerran kirjoituksen, mutta siitä tuli niin seikkaperäinen selvitys menomatkasta sinne, että totesin itsekin tekstin olevan ihan jonnen joutava ja julkaisematta jäi. Todetaan nyt tässä lyhyesti, että matka meni hienosti. Mimmi lensi hienosti, pitkille lennoille laitettiin niitä nenätippoja mitä pienille suositellaan paineen tasaamiseksi. Aikaeroista toivuttiin molemmissa päivässä aikas kivasti, noin 3 päivää molempiin suuntiin. Toki ollaan täällä kotona vieläkin hieman myöhäisemmässä rytmissä kuin reissuun lähtiessä. Bostoni oli kiva historiallinen kaupunki, mutta ei niin sykähdyttävä kuin NYC. Talvisessa NYC:ssä oli myöskin täysin oma tunnelmansa ja ihmisiä hemmetisti enemmän mitä olin ajatellut. Kaikki halusivat nähdä THE kuusen ja olihan se hieno, mutta kuitenkin vaan kuusi. :D
Matka siis meni, siinä samassa meni päivä jolloin äidin luolemasta tuli kuluneeksi vuosi. Uskon, että se oli helpompi käsitellä tai poistaa ajatuksistaan siellä reissussa. Paljon näin unia äidistä....myös semmoista unta missä äiti oli täällä meidän kanssa niinkuin nyt vuoden jälkeen, luki mun kanssa omia adressejaan jne. Missään unessa Mimmi ja äiti eivät kuitenkaan kohtaa. Hassua, jotenkin mun mieli on kai tarkasti erotellut nää kaksi asiaa toisistaan. Meni myös Mimmin ensimmäinen joulu ja tuli monta ihanaa pakettia. Kummit olivat osanneet ostaa monta mieluista juttua, kuten semmoisen kunnon melutoosa pianosoittimen, kirjoja missä toisesta voi painaa ääniä Nalle Puhin seikkailuihin ja toisessa seikkailee sorminukke possu sekä aivan ihanat villaiset töppöset missä tarkenee nukkua näillä kovillakin pakkasilla vaunuissa.
Vaihtui myös sitten tämä uusi vuosi ja toi mukanaan uusia juttuja, kuten ensimmäiset askeleet ilman tukea. Vielä ei ole meno niin vakaata, että neiti todella kävelisi, mutta alkuun ottaa yleensä hieman askelia kun liikkeelle lähtee mutta sitten taitaa tuumata että konttaamalla pääsee kovempaa. Ruokailut on taas tuntunut menevän hiukan pelleilyksi ja neiti söisi vaan puuroa, jugurttia, avokaadoa ja banaania. Noh kai niilläkin pärjää. Neiti on pikkuhiljaa opetellut itse käyttämään lusikkaa ja äiti koittaa olla stressaamatta, kun ruoat on ympäri kämppää....molemmat tarvitsemme lisää harjoittelua!! :D
Hampaita tulee myöskin hurjaa vauhtia ja varmaankin 8 hammasta puskee nyt samaan aikaan läpi, onneksi ei tunnu neitiä ainakaan vielä juurikaan häiritsevän. Muutamia sanan tapaisia, EI-sana tuntuu olevan jo aikas vahva ja Mimmi osaa myös käyttää sitä niin että näyttää mitä ei saa tehdä ja sanoo EI. Seuraavana hetkenä kuitenkin tekee juuri sen mistä kiellettiin. Anna ja kiitos sanoista tuntuu myös olevan jonkinmoiset viritelmät.
Lisäksi Mimmi on ruvennut pitämään omia tanssiharjoituksia ja selkeesti tykkää erilaisista rytmeistä, näitä harjoituksia äiti ja isä on seurannut hyvinkin huvittuneina....pieni heiluva vaippapylly on kyllä ihan parhautta!!!
Kovin myytyjä, lumoutuneita ja rakastuneita täällä ollaan siis edelleen, Mimmi on todellakin kietonut meidät pikkusormensa ympärille. Kaiken tämän keskellä olemme yrittäneet tehdä myös niitä rajoja. Viime aikoina lähinnä kai asioihin kuten älä laita käsiä samalla pottaan kun teet tarpeitasi sinne, nokkamuki ei ole suihkujoten sieltä ei tarvitse kaataa kaikkia vesiä niskaansa tai ruiskuttaa ympäri kämppää, laatikoita ei avata, nenää ei kaiveta, lehtiä ei revitä jne....listaa voisi kai jatkaa loputtomiin joten ei ihme että se EI-sana on niin kovin tuttu juttu!! Omat lelut tuntuu olevan noin pääosin kovin tylsiä kapistuksia ja niiiiin nähty!!! Noh toki ne kelpaa siihen, että ne on hirmuisen kiva heittää yläkerran portin takaa rappuja alas. Kivasti hyppii ja pitää meteliä!!
Super kivaa, että se talvikin sieltä viimein tuli. Hieman ollaan siis päästy jo testailemaan pulkkailua ja nauttimaan lumesta. Tulevana lauantaina sitten juhlimme prinsessaamme, ehkä äiti myös silloin nappaa päivänsankarista muutaman ns. virallisen syndeposen. Onneksi on tullut tätä vuotta melkoisen hyvin ikuistettua muistoihin. Hassulta tuntuu jo nyt katsella niitä ihan vauvakuvia, niin paljon muuttuu ulkonäkö ja kaikki tuon kasvun mukana. Mutta todellakin innolla odotamme tätä seuraavaa vuotta, toivomme sen olevan hyvä ja antoisa. Mimmi toivottvasti oppii paljon uutta ja äidillä jatkuu tämä elä hetkessä ja nauti siitä prosessi. Ei piru vie tunnu olevan vaan helppo prosessi mun luonteella. Melkosta keskustelua ja pohdintaa pitää itsensä kanssa käydä. Tänään kuitenkin sillä ajatuksella, että ONNEA MUN RAKAS MIMMI!!! Olet tehnyt elämästäni ihmeellistä, ollut syy herätä huomiseen, olet valloittanut naurullasi ja hymylläsi, ihan koko olemuksellasi!!!
Tässä reissusta muutama kuva, Mimmi ja iskä NYC:n jouluvaloissa ja Bostonin akvaariossa.
