Touhutoukka

Kyllä se taas aika vierähtikin edellisestä postauksesta tai avautuminenhan se tais enempi olla. No joo siihen voin palata sen verran, että ei tiennyt sitten Pikku Jätin ihotautilääkärikään vaan apu tuli sitten vasta neuvolatätiltä puhelimitse ja sitä hiivaahan se nyt sitten ilmeisemmin oli mitä aluksi itsekin epäilin ja minkä kaksi ekaa lääkäriä tyrmäsivät. On tää melkosta ja mun luotto ainakin mennyt noihin lääkäreihin täysin!! No iho näyttää nyt siis paljon paremmalta ja kaikki ihottuma melkein poissa, saa nähdä mitä sitten tapahtuu kun kuuri loppuu. Olen tässä pääni puhki miettinyt, että voiko johtua jostain ruoasta jos hiivaa. Tiedän, että esim koirille voi runsaasta porkkanan syönnistä tulla hiivaa kun on niin makiaa. Mimmihän on syönyt paljon porkkanapohjaista sapuskaa, koska peruna suurina määrinä on aiheuttanut vielä vatsanväänteitä. No toivotaan parasta, että se nyt menis kokonaan ohi. Talkkia olen nyt myös miettinyt, että käyttääkö vai ei....tähän asti on pitänyt ihon pehmeänä ja hyvänä mutta toisten mielestä antaa kuulemma hyvän kasvualusta hiivalle. Vaippamerkki on myös ollut pohdinnassa ja Muumia ollaan nyt käytetty koko tämä ihottuma-aika, että näkis voiko olla siitä. Niin ja siihen vieroituskorvikkeeseen siirtyminen on nyt myöskin jäissä, jos se onkin osasyyllinen.

Mimmin iskä oli tosiaan siis taas reissussa ja me majailtiin Tampesterissa. Olihan se melkoista rumbaa ja jos silloin olis ehtinyt ja jaksanut kirjoittaa niin melkoista avautumista olisi ollut luettavissa. Mimmi on ollut nyt hyvin kiinnostunut Onnista eli meidän melkein 5 vuotiaasta Rottweilerista ja niiden vahtimisessa onkin ollut sitten täysi työ. Mimmi ei tietenkään osaa vielä varoa ja voi lättästä sormensa vaikka toisen silmään niin tarkkana saa olla. Aikas kivasti ne on oppinu kuitenkin toistensa eleitä ja puuhia lukemaan vaikka Onni onkin niin hölmö ettei voi kiivetä esim sohvalle karkuun missä voisi rauhassa nukkua vaan tönöttää sitten siinä Mimmin vieressä vahtimassa ja joutuu nousemaan altapois tuon tuosta, kun toisella tuo konttausvauhti on aikas hurja tällä hetkellä.

Muutenkin tarvii kyllä todeta, että kyllä tää lapsen ja koiran kanssa oleminen ihan kokopäivä työstä käy....todellakin siis kokopäivä eli ei mitään 8-16 vaan 24h. Sitten vielä, kun on moisia ihottumia stressattavana niin höyry on todellakin välillä noussut päästä viimeisen 2 viikon aikana. Siitäkin kuitenkin selvittiin ja seuraavalla kerrallahan meillä onkin sitten sen matkustamisen kokeilu edessä. Mistä tulee kyllä ihan varmana super rankka kokemus. Tuo neiti, kun ei viihdy hetkeäkään paikallaan niin millä perkuleella me saadaan se istumaan siellä koneessa. Enkä mä niin itseäni mieti, mutta kanssamatkustajilla voi olla kestämistä :) Toinen juttu on ruokailu tulevalla matkalla. Pyysin Petriä tuomaan mukanaan nyt korviketta sieltä niin nähdään syökö ja tuleeko jotain oireita. Lisäksi toi muutamia purkkiruokia, mitä Mimmi on syönyt todella huonosti. Mahtaako sitten syynä olla maku vai koostumus vai sekä että. Suuri ero tuntuu niissäkin kuitenkin olevan. Täällä 8 kk ruuassa on jo aikas paljon sattumia, kun taas jenkkiversioissa 6kk ruoka on vielä niin litkua että helpompi nauttia pullosta kuin lusikalla. Huomaa myöskin, että suosituksissa on suuria eroja esim. täällä ei suositella pinaattia ainakaan alle 1-vuotiaalle, kun taas tuolla jo 3kk ruoassa on pinaattia. Tää ruokailuhomma voi siis myöskin tuolla hotellimaailmassa osottautua melkoiseksi ongelmaksi, mutta onhan neiti silloin jo melkein 11kk joten syödään sitten jotain perunamuusia ja lihapullia.

Mutta tosiaan joo on hän melkoinen touhutoukka ja kasvanut jo niiiiiin paljon. Tää vuosi on ollut kyllä melkoinen....jonkinlainen täydellinen käännekohta tai pysäyttäjä mun elämässäni. Mä olen muuttunut ja paljon!!! Mutta kirjoitan näitä ajatuksia sitten taas joskus myöhemmin, mä luulen että tää kaikki pyörii villisti mun päässäni nyt taas kun joulu lähenee ja äidin kuolemasta tulee kuluneeksi vuosi. Mistä tulikin nyt vielä mieleeni semmoinen juttu, että lapsi todellakin kuulee kohtuun musan ja varmasti pystyy myös aistimaan missä mielentilassa äiti sillä hetkellä on jne. Ollaan jo pidempään seurailtu Mimmin reaktiota Emmerdalen tunnusmusiikkiin. Emmerdale oli siis mun äidin lempi sarja ja sairaalassa tuli ihan loppuun asti äidin kanssa sitä katsottua. Vielä silloinkin, kun äiti ei luultavastikaan enää paljoa tajunnut niin soitin tunnaria sille kovalla aina, kun sarja alkoi ja välillä luin tekstejä ääneen....välillä ihan vaan nähdäkseni saanko jonkun reaktion äidissä aikaan. Sarja muistuttaa mua aina äidistä ja usein tulee mietittyä äitiä sitä katsoessa. Kaikesta tästä johtuen mun reaktiot sarjan aikana silloin sairaalassa oli välillä tietysti aika rajuja ja Mimmi on jo silloin selkeesti huomioinu tän. Nykyään neiti oikein jähmettyy paikalleen, kun tunnari alkaa, kaikki muu siis todellakin jää esim leikki keskeytyy jne kun neiti kääntyy katsomaan televisiota. Aika hurjaa ja toisaalta kiehtovan ihmeellistä....ehkä ihan itsestäänkin pala mummoa jota Mimmi ei koskaan saanut tavata siirtyy ja elää Mimmissä.

Niin ja melkein meinas unohtua kertoa, että neiti on seissyt ilman tukea ensimmäisen kerran....jeeeee!!!

Loppuun sitten tunnelmia menneistä parista viikosta....