Ihana kevät

Mennään jo, mennään jo hoputan minä. Ikkunasta näkyy peilikirkas merenjää, enkä malta enää odottaa. Äiti muistuttaa vielä, että pitää laittaa lämpimästi päälle. Juu, juu minä totean ja kiskon jo pipoa päähäni. Valkoiset kaunokit vielä olalle ja menoksi. Vaihdamme äidin kanssa rannan venelaiturilla luistimet jalkaan. Jää natisee laituria vasten, aurinko lämmittää mukavasti ja muutama lokki leijailee pilkkijöiden yläpuolella. Nauhat on kiristetty ja sitten vaan menoksi. Voi kuinka hienoa onkaan liukua kirkasta tasaista merenjäätä pitkin. Pieni pakkanen poskipäillä, mistä vastaan puhaltava tuuli tekee hippasen purevamman. Äiti näyttää mallia piruetteihin ja sirklaamme muutamat pyöreät kuviot jäähän. Hymy huulilla taitamme matkaa kohti läheistä saarta. Pidemmällekin voisi mennä, mutta aika pian vastaan tulisi jo laivaväyläkin joten tästä on hyvä kääntyä takaisin kotia kohti. Paluumatka onkin se paras juttu, koska voin vaan levittää käteni ja tuuli tempaisee matkaansa, kuljettaen takaisin kotirantaan. Ihan parhautta!!

Tuolta se tuntui jo silloin ja yhtä lämmöllä mietin noita parikymmentä vuotta sitten tehtyjä luisteluretkiä äidin kanssa. Välillä luisteltiin tuo matka monta kertaa päivässä. Joskus mukana oli kavereita ja merenjäällä saattoi kulua tunteja. Ihan mielettömän hieno tuo luonnon luoma luistinrata. Tämä ensimmäinen muistelo äidin ja minun yhteisistä puuhista tuli mieleeni viime viikonloppuna, kun olimme Hangossa. Voi vitsi, jos olis ollu luistimet mukana niin olis taas päässyt liitämään jäätä pitkin. Aivan mielettömän kauniita kevätpäiviä ja aurinko paistoi melkein pilvettömältä taivaalta, niin kaunista, niin kaunista. Molempina päivinä teimme muutaman tunnin retken rannassa tai meren jäällä. Mietinhän tuossa aikaisemmin, että jos näistä muisteluista tulisi myös aina joku ohjenuora Mimmin kasvatukseen. Ensimmäinen ehdottoman tärkeä lupaukseni tulee olemaan, että opetan tuon pienokaisen arvostamaan ja nauttimaan luonnosta. Itse olen asunut melkein koko ikäni lähellä luontoa ja nautin siellä liikkumisesta, siellä ajatus lepää. Mikään ei ole niin ihanaa kuin meren ranta ja sen tuoksu. Vaalin nyt myös muistoissani niitä lukemattomia äidin kanssa tehtyjä sieni- ja marjareissuja, kuinka monen monet kerrat seistiinkään aikaisin syysaamuna kuuraisella suolla ja kerättiin kohmeisia karpaloita kohmeisilla sormilla. Enkä minä tietenkään suostunut lähtemään ikinä kotiin ennen kuin kaikki karpalot oli kerätty vaikka varpaat oli aina villasukista huolimatta saappaissa aivan jäässä.

No mutta takaisin Hankoon. Toisena päivänä Mimmi oli Stokken kantorepussa, minkä olemme hankkineet Tampereen Vauvatalo Johannasta. Reppu oli nyt ensimmäistä kertaa käytössä ulkona ja toimi oikein hyvin. Neiti veteli parin tunnin tirsat siinä ja nautti raikkaasta ulkoilmasta. Hommasimme hänelle myös pienen pienet arskat niin aurinko ei pääse häikimään. Toisena päivänä hän veteli sitten päikkärit Teutonian vaunuissaan, mitkä kulki tuolla jäälläkin ihan moitteettomasti. Nekin on hommattu samaisesta Vauvatalosta. Meikäläisellä oli tietysti kamera mukana, joten tässä muutama otos reissusta....

Mitäs muuta, ai niin Onni-veikka uskaltautui jo mun viekkuun nukkumaan!!

Niin ja tänään käytiin neuvolassa, Mimmi sai sitä Rota-rokotetta. Painoa tais olla jotain 5,8kg ja pituutta 59 cm. Kasvu edelleen siis hyvällä mallilla, pituuskäyrä menee jossain siellä yläkäyrillä mutta eipä tuo haittaa. Neuvolantätikin ihmetteli et meinaako tuo tukka vaan punaisemmaksi muuttua, ehkä....