Kiitokset vaan Ellelle sinne Australiaan tästä haasteesta!!
Säännöt menevät siis seuraavasti:
1. Kiitä haasteen antajaa
2. Jaa haaste kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoita näille kahdeksalle haasteesta
4. kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi
Lähetin haasteen nyt muutamalle keiden tiedän blogia enemmän ja vähemmän kirjoittavan. Sitten itse haasteeseen...olen tässä nyt taas pähkinyt, että mistäköhän kahdeksasta asiasta kirjoittaisin ja olisiko niissä joku ohjenuora Mimmille tai ajatuksia joistain tosi tärkeistä asioista vai ihan jotain hömpänpömppää. No en nyt osannut oikein päättää, joten ehkä kaikenlaista...Mimmille tiedoksi, että näin äiti ajatteli seuraavista asioista 32-vuotiaana.
1. Ystävät - Ystävät merkitsevät minulle paljon ja olen valmis tekemään niiden tosi ystävien eteen vaikka ja mitä. Parhaimpien ystävien kanssa on myöskin huippua huomata, että vaikkei yhteyttä pidettäisikään joka päivä niin juttu jatkuu kuitenkin aina siitä mihin viimeksi jäätiin. Ilman hyviä ystäviä elämä olisi kovin tylsää...valitettavasti aina välillä joutuu kuitenkin pettymään ja huomaamaan ettei se ystävyys kaikkien kanssa olekaan niin sitä miltä se näyttää. Toiset haluavat vaan hyötyä, puukottaa selkään, levitellä juoruja ja höpöttävät katteettomia lupauksia. Viimeisen puolenvuoden aikana olen todellakin huomannut, että ketkä ystävistäni ovat todella valmiita seisomaan tukena ja turvana silloin kun heitä eniten tarvitsin ja tarvitsen. Hyvä ystävä on sellainen kuka tajuaa miten asiat ovat vaikkei yhtään sanaakaan olisi vaihdettu ja sellaiset ystävät ovat harvassa. Kiitos kuitenkin siitä, että olen muutaman sellaisen onnistunut elämän aikana rinnalleni löytämään.
2. Uusi-Seelanti - paikka mihin olen aina halunnut matkustaa ja mihin toivottavasti Mimmiseni joku päivä yhdessä matkustamme. Uskon, että se on henkeäsalpaavan kaunis paikka!!
3. Joulu - tuo juhlista kaikista rakkain ja kaunein, mihin liittyy vahvoja perinteitä, toivon voivani ne myös sinulle Mimmi periyttää. Juhla mihin liittyy paljon myöskin surua, koska ne rakkaimmat ovat lähellä tuota juhlaa luotamme poistuneet. Tuolloin muistelemme myös heitä...Jouluun liittyy kuitenkin niin vahvoja mielikuvia lapsuudestani ja siitä isomummolan jouluhälinästä kun koko suku kokoontui paikalle, notkuvat pöydät, perinteiset lastenohjelmat, kuusenhakureissut, lahjojen hypistely pimeässä komerossa...salaa tietysti muka....muistuta Mimmi sitten joskus, että kerron näistä sinulle tarinan ja pari.
4. Kuolema - asia mitä pidetään edelleen liian tabuna. Asia, mitä en uskonut joutuvani käsittelemään niinkin raadollisesti jo tässä iässä kuin jouduin. Asia mitä en enää pelkää, sitten kun sen aika tulee niin tiedän, että sielä on rakkaita vastassa.
5. Mansikkamarenkikakku - oih, lemppari herkkuni!! Tämäkin liittyy vahvasti jo lapsuuteeni, tätä herkkua nimittäin syötiin joka juhannus Uudessakaupungissa möksällä ja tämä herkku pitäisi nimenomaan tehdä vain ja ainoastaan Ukin marengeista!! Tämä kakku sulaa suuhun!!
6. Häät - ihania juhlia, mihin pääsee ihan liian harvoin....jos olisin syntynyt Jenkkeihin niin olisin varmaankin ammatiltani hääsuunnittelija!! Haluaisin joskus toteuttaa myöskin yhden suuren kuvaussession ja sekin liittyy häihin ja yhteen paikkaan.....sitä visiota ei voi kuitenkaan sanoa ääneen!! Voit sitten joskus kysyä toteutuiko äiskän unelma.
7. Rottweiler - elämäni koirarotu, ollut sitä lapsuudestani asti. Serkuillani oli Juri niminen rotikka, kun olin pikkutyttö ja se oli niiiin hieno koira. Niistä päivistä asti haaveilin omasta rotkulasta vaikka kerran menin Jurin perässä jopa mahallani, kun en tajunnut päästää hihnasta irti. Ensimmäinen rotkula Bastis tuli meille sitten 2002 ja valitettavasti jouduimme luopumaan hänestä jo 6,5 vuoden jälkeen. Toipuminen ristisideleikkauksesta ei mennyt toivotulla tavalla vaan tuli komplikaatiota komplikaation perään. Onni on nyt siis toinen rotkulamme ja toivottavasti luonamme niin kauan, että sinäkin Mimmi tulet hänet muistamaan.
8. Pelko - mitä pelkään eniten tässä maailmassa? Helppo vastaus....RAKASTAMISTA!! Ai, miksikö? Siksi, että se luopuminen rakkaasta sattuu niin paljon!! Olisi helpompaa vaan päästää kaikesta kerralla irti, mutta mitä minulle sitten jäisi....ei mitään!! Joskus kuitenkin on suurinta rakkautta päästää toinen menemään. Mitään tai ketään ei kannata pitää itsestäänselvyytenä!!
No siinähän tuli nyt jotain sitten kirjoitettua....ei kovin syvällisesti taaskaan, jotenkin en nyt taas pysty paneutumaan tähän hommaan. Muita kuulumisia kuitenkin hieman. Oltiin siis viikko taas Tampesterissa, kun iskä oli jälleen Bostonissa työmatkalla. Hyvinhän meillä siellä meni ja taas saatiin kivoja tuliaisia reissusta.
Tänään iskä ja Mimmi oli ekaa kertaa muskarissa, oli ollu kuulemma todella hienoa ja neidistä tulee kuulemma selvästi rumpali. No kyllähän ne kädet tuppaa välillä villisti heilumaan....äidiltä ei kyllä valitettavasti kauheesti rytmitajua periydy. Kahden viikon päästä alkaa sitten vauvauinti mihin mennään koko perheen voimin polskimaan, no valitettavasti Onnia ei voi ottaa mukaan.
Selkeesti neiti on taas kasvanut ja tykkäisi kovin jo sylissä könöttää, makuuasento ei ole ollenkaan kiva. Viihdekeskus ei ollu meidän mukana Tampereella ja tänään kun sinne taas pääsi niin oltiin jo vähän massullaankin ja sieltä se pienikin yrittää vaan ponnistaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti