voihan ahdistus

Näin ensimmäiseksi tarvitsee todeta, että mua rupee pikkuhiljaa ahdistamaan tää kämppä ja täällä vallitseva ainainen kaaos. Muutenkin musta tuntuu, että elämä on vapaa-ajan osalta tällä hetkellä valintoja siitä että imuroinko, silitänkö tai laitanko ruokaa. Joku vois varmaan todeta, että kandee vaan levätä tai mennä lenkille. Joo ne olis varmasti ihan kivoja vaihtoehtoja, mutta jos niin tekisin niin ahdistus vaan kasvaisi koska kämppä ei olisi edes hetkellisesti milloinkaan siisti. Täällä pirtissä tulee tällä hetkellä kuitenkin vietettyä niin paljon aikaa, että olis kiva pitää se kuitenkin suhteellisen siistinä. Haluaisin myöskin saada kaiken aina valmiiksi sillä aikaa, kun Mimmi nukkuu ettei neidin tarvitsisi olla sitten valveilla ollessaan kauheasti yksin. Muutenkin mietityttää, että tuleekohan tuolle lapselle tarjottua riittävästi virikkeitä. Niin yksitoikkoiseltahan tuon pienen arki tuntuu vai teenkö siitä vain sellaista? Tuntuu kuitenkin, että viihdekeskuksen samat rimputukset tulee kohta korvista ulos jne. Niin, että tällä hetkellä tuntuu tämä arki hiukan ahdistavan meikäläistä.
Vähän yli kolme kuukautta sitten siellä sairaalassa itkin sitä, että eikö tavallinen arki pääse alkamaan ollenkaan kun näytti että sairaalarumba senkun jatkuu.....kai se on silti inhimillistä että tää arkikin välillä ahdistaa? Nyt kun sen on sanonut niinsanotusti ääneen niin tuntuu heti helpommalta.

Viime viikonloppuna oli onneksi paljon puuhasteltavaa niin sai hiukan irtiottoa tähän touhuun. Perjantaina käytiin Lapsimessuilla Messukeskuksessa, mistä tarttui muutama söpö vaate mukaan Metsolalta, Villervallalta, Lipfishiltä sekä Naperonutulta. Ihan kivat messut oli ja muutama tunti vierähti helposti.
Lauantai aamuna oltiin sitten taas vauvauinnissa ja tällä kertaa aiheena oli pelastusliivit. Valitettavasti nyt ei ollu kameraa mukana, mutta oikein hienosti neiti kelluskeli pikku liiveissä. Muutenkin oli reipas ja jaksettiin polskutella melkein koko puolituntinen.
Lauantai iltapäivä vierähti sitten hienossa ravitapahtumassa Vermossa, Mimmi aloitti heti näin tyylillä Finlandiasta. Iskä sai aikalailla yksin pitää simasuusta huolta, kun minä heitin pitkästä aikaa kuvauskeikan. Iskä joutui toteamaan ettei vaunujen kanssa liikkuminen ollut kovinkaan helppoa Vermossa ja pullon lämmityskin tuotti haasteita. Hienosti päivä kuitenkin meni ja seuraavana yönä maistui hienosti 8 tunnin yöunet putkeen, kun oli päivässä niin paljon tapahtumaa sekä raitista ulkoilmaa.
Sunnuntaina sitten ollamöllöteltiin näissä kotinurkissa ja musisoitiin iskän tekemillä löydöillä tuolta lapsimessuilta.

Kehityksen kannalta suurin askel taitaapi olla se, että neiti kääntyi ihan itse viime viikolla ensimmäisen kerran massultaa selälleen ja sain sen jotenkuten myöskin ikuistettua. Mutta kasvaahan hän hurjaa vauhtia, eilen juuri tuossa katselin että voi vitsi hän on jo iso tyttö!!

Neidillä on ruvennu tuo toinen korva vähän höröttämään, mikä on tietty kauheen söpöä tässä vaiheessa mutta ei välttämättä sitten isompana. No ehkä se ehtii siitä vielä muuttumaan. Toinen asia mitä olen nyt kärppänä vahtinut, on se että Mimmi tykkää nukkua pää kääntyneenä aina tuonne toiseen suuntaan ja takaraivo on siltä puolelta vähäsen lättänämpi kuin toiselta....no neuvolantäti tähän totesi ettei kellään ole täysin symmetrinen pää ja että sekin tulee korjaantumaan kun neiti rupea olemaan enempi mahallaan ja pystyssä. Toivotaan niin nyt olen kuitenkin yrittänyt aina nukuttaa toiselle kyljelleen jne, mutta mielellään hän aina kääntyy sinne toiseen suuntaan....no koitan olla asiasta stressaamatta.

Niin ja ihana ystäväiseni teki Mimmille vähän söpistelyvermeitä kuvia varten, valitettavasti ei olla ehditty nyt kuvaamaan vielä kuin nämä punaisilla röyhelöillä olevat tynderöpöksyt...

Vihdoinkin löydettiin myös keijusiivet ja tässä posetusta niiden kanssa.....niin ja nuo Minni-korvat on yleensä siis minulla päässä kun kuvaillaan, jotta simasuulla olisi mahdollisimman hauskaa ja naurattaahan se hassunnäköinen äiskä.

kolme kuukautta

Eilen Mimmi täytti tosiaan kolme kuukautta, niin pieni aika ihmisen elämässä ja silti tuo kolme kuukautta tuntuu nyt kovin pitkältä ajalta. Paljon on ehtinyt tapahtua ja tietysti tuo pieni ihminen on muuttanut ja mullistanut elämämme. Nyt ymmärrän ettei sen vauvan kanssa lähteminen sinne kylään aina niin helppoa ole ja päivän rytmejä ei haluaisi sekoittaa kirveelläkään kun haluaa pitää siitä ainoasta omastakin mukavuudestaan kiinni eli kunnon yöunien nukkumisesta. Tuntuu, että suihkussa käyminen on se päivän luksushetki kun saa olla siellä lämpimässä vedessä hetken yksin ja hengähtää, kelata päivän tapahtumia ja tätä elämää ylipäätänsä. Edelleen mun päässäni käy melkonen mylläkkä äidin kuoleman ja Mimmin syntymän johdosta. Yksi asia on tullut kuitenkin harvinaisen selväksi....sinä pieni simasuuni Mimmi Mariia olet äiskälle ja iskälle niin pirun rakas!!!

Viime lauantaina oltiin ensimmäistä kertaa siellä vauvauinnissa ja oli oikein mukavaa. Mimmi jaksoi hienosti ja altaassakin oltiin ainakin 20 minuuttia. Itkua ei tullu missään vaiheessa, ei edes kotiin lähdettäessä kun lyötiin myssy päähän. Selkeesti neiti nautti kokemuksesta ja jalatkin rupes ihan itsestään vähän potkimaan siellä vedessä että sieltä jostain selkärangasta ne jutut tulee. Kaikinpuolin siis oikein positiivinen kokemus. Vähän uskaltauduttiin saunaankin pesujen jälkeen lämmittelemään. Ens lauantaina aiheena olikin sitten pelastusliivit, että saas nähdä mitä Mimmi niistä sitten tykkää.

Tänään käytiin neuvolassa ja viralliset mitat 6,6kg ja 62 cm eli aikas iso Mimmi jo olet. Neuvolantäti oli kirjoittanut korttiin, että hymyilee ja juttelee. Niin hän kyllä tekee paitsi tänään, kun sai piikit molempiin reisiin niin vetäs kyllä semmoset herneet nenäänsä että voi pojat. Kyllä sieltä ääntä lähtee ainaski yhtä paljon kuin äitistäänkin ellei jopa enemmän.

Pian päästään sitten ekalle Mimmin koiraleirillekin, kun Onni-veikka lähtee vähän tottistelemaan ja jäljestämään. Toivotaan kaunista ilmaa niin voidaan kentänlaidalla olla hengessä mukana. Sitä ennen kuitenkin eka vappu, mistä myöhemmin lisää....äiskä on löytänyt hauskaa vappukrääsää niin päästään ottamaan kuvia.

arjen kuulumisia

No eipäs ole hetkeen taas tullu kirjoiteltua, olen päässyt itsekin tuon pikkuneidin kanssa samaan rytmiin niin tulee aamut nukuttua. On siis jäänyt ne kello kuuden heräämiset vähemmälle ja näinollen myös se parin tunnin rauhallinen teehetki milloin olen samalla yleensä tännekin jotain naputellut.

No Mimmi kasvaa hurjaa vauhtia, johonkin se aika vaan siivillä hurahtaa. Vähän kuin sumussa olisi vaeltanut tämän kolme kuukautta, onneksi niitä kuvia on tullut otettua ja paljon. Eihän sitä muuten enää edes muistaisi miten pieni hän olikaan ja miltä näytti. Tulevana maanantaina on sitten taas neuvola niin saadaan virallisia mittoja. Samalla tulee taas annos Rotaa, mistä ei ainakaan ekalla kerralla tullut muuten mitään oireita. Nyt annetaan sitten ensimmäinen pistoskin sitä rokotetta ja se kyllä vähän äiskää jännittää et tuleeko jotain oireita vai ei. Ylihuomenna aloitetaan myöskin vauvauinti klo 8.00 aamulla, joten tiedossa aikainen herätys ja sitten vesipetomeininkiä. Toivottavasti neiti tykkää yhtä paljon kuin muskaristakin. Siellä ovat olleet nyt iskän kanssa jo kaksi kertaa ja super hauskaa kuulemma on ollut. Äiti on saanu kotona sitten nähdä aina pienen pätkän mitä on laulettu ja tehty, kyllä on Mimmillä aina hymy korviin asti!! Muutenkin hän on kyllä aikas kova tyttö hymyilemään ja juttuja tuntuu olevan päivä päivältä enemmän ja enemmän. Seuraa myöskin ympäristöään tarkasti. Otin yks päivä neidistä kuvia saippuakuplien kanssa ja niistä näkee oikein hienosti kuinka tarkasti palloja seurailee....

Tykkää myöskin peilistä katsella itseään ja seurailee ilmeitä toooosi tarkasti. Menohalut etenemiseen olisi myöskin melkoiset kun massulleen laitetaan, vielä ei ole kuitenkaa tuo tekniikka etenemiseen tai kääntymiseen neidille valjennut. Hoitopöydälle ei uskalla kuitenkaan yksin enää vahtimatta jättää sen verran rajua tuo vauhti välillä kuitenkin on.

No eipä se kaikki sitten ihan ruusuilla tanssimistakaan ole koko aikaa ollut, koska neiti päätti vaan yhtenä iltana että pullosta syöminen on ihan jostain sieltä syvältä ja parina iltana meillä olikin sitten melkoinen väsytystaistelu mikä päättyi kummallakin kerralla sitten Mimmin voittoon ja lupsutti sitten tissistä sen mitä tuli. Ehkä sieltä tulee sitten enemmän mitä kuvittelen, koska neiti kuitenkin nukkui ihan hyvät yöunet molempina öinä. Välillä vaan tuntuu ettei niistä tule mitään, kun kiskoo niitä oikein sillain huolella että sattuu ja tuntuu. Tultiin myöskin siihen tulokseen ettei suostu pulloa ottamaan, jos vähänkin huomaa että minä olen lähistöllä, joten iskän hommiksi jäänyt nuo pullottelut ja äiskä hiipii sillä aikaa pitkin nurkkia hipihipi hiljaa. Tää taktiikka tuntuu toimivan oikein hienosti, mikä on super hieno homma koska kyllä äidin sydäntä taas riistettiin rinnasta irti noina parina iltana, kun toinen itki ihan sydäntä raastavasti. Ensimmäiset kunnon itkupotkuraivarit tuli siis nähtyä. Se on sanoinkuvailematon se tunne pitää sitä pientä nyyttiä siinä rinnalla ja miettiä et mitenköhän tän rakkaukkauspakkauksen ruokkisi. Vaikka kyllähän se taas aluksi kiukuttikin, kun toinen ei tajua omaa parastaan ja ota sitä pulloa mistä tulisi helposti massu täyteen. Mielessä kävi, että ei perkule taas tätä tappelemista tästä syömisestä niinkuin äidinkin kanssa....meinas kyllä pimahtaa meikäläisen päässä ja pullot lennellä seinille. Sitä tuntee itsensä niiiiiin avuttomaksi, se on ihan kamalaa!!!

Olen myöskin ottanut nyt operaatioksi näiden raskauskilojen karistamisen ja voi olla, että tuo liikkuminenkin vaikuttaa tuohon maidon tulemiseen. En oo koskaan hikoillu kunnolla liikkuessakaan, mutta nyt tuntuu hiki nousevan aikas helposti...ilmeisesti niin rapakunto joten ehkä nesteitä poistuu kropasta liikaakin vaikka koitan juoda kunnolla, siis ihan pari litraakin vettä siinä liikunnan aikana. Tuolla lenkillä tuo tankkaus on vaan hieman ongelmallista, kun tuntuu että pisuhätäkin pääsee yllättämään aikas nopiaan ja myöskään tuo pidättämiskyky ei ole vielä ihan parhaimmillaan....no onneksi täällä voi lenkkeillä aikas metsän siimeksessä niin pääsee kyykkimään johonkin puskan juurelle....ei oo helppoo ei....heh!! Neuvolassa kuiteski sanottiin, että nyt lopputarkastuksen jälkeen on ihan ok liikkua ja että siitä tulevan hyvänolontunteen pitäisi kuitenkin omalta osaltaan lisätäkin sitä maidon tulemista. Nähtäväksi jää, että kuinkas tässä projektissa käy. Tärkeämpää olisi nyt kuitenkin pystyä imettämään tuota neitiä. Neuvolassa täytyy maanantaina myöskin puhua, että miten niihin kiinteämpiin sörsseleihin voidaan ruveta siirtymään. Ilmeisesti ainakin jotain iltavelliä saa ruveta antamaan nyt, kun 3 kuukautta paukahtaa mittareihin.

Niin ja tuttiahan meillä ei maistu ollenkaan vaikka ollaan kokeiltu vaikka ja minkä laista, mutta omat nyrkit on sitäkin paremmat. Voi, että niistä lähtee sitten hyvä tuoksu kun niitä on vähän lupsutellut siellä maitosuussa....oikein semmoinen mehevä juustonaksutuoksahdus. Myös veikka niitä aina välillä mielellään lipasisi. Muutenkin on ruvennut Onnia Mimmin puuhat kiinnostamaan päivä päivältä enemmän ja Mimmikin päässyt kokeilemaan, että miltäs se veikan turkki tuntuukaan.