arjen kuulumisia

No eipäs ole hetkeen taas tullu kirjoiteltua, olen päässyt itsekin tuon pikkuneidin kanssa samaan rytmiin niin tulee aamut nukuttua. On siis jäänyt ne kello kuuden heräämiset vähemmälle ja näinollen myös se parin tunnin rauhallinen teehetki milloin olen samalla yleensä tännekin jotain naputellut.

No Mimmi kasvaa hurjaa vauhtia, johonkin se aika vaan siivillä hurahtaa. Vähän kuin sumussa olisi vaeltanut tämän kolme kuukautta, onneksi niitä kuvia on tullut otettua ja paljon. Eihän sitä muuten enää edes muistaisi miten pieni hän olikaan ja miltä näytti. Tulevana maanantaina on sitten taas neuvola niin saadaan virallisia mittoja. Samalla tulee taas annos Rotaa, mistä ei ainakaan ekalla kerralla tullut muuten mitään oireita. Nyt annetaan sitten ensimmäinen pistoskin sitä rokotetta ja se kyllä vähän äiskää jännittää et tuleeko jotain oireita vai ei. Ylihuomenna aloitetaan myöskin vauvauinti klo 8.00 aamulla, joten tiedossa aikainen herätys ja sitten vesipetomeininkiä. Toivottavasti neiti tykkää yhtä paljon kuin muskaristakin. Siellä ovat olleet nyt iskän kanssa jo kaksi kertaa ja super hauskaa kuulemma on ollut. Äiti on saanu kotona sitten nähdä aina pienen pätkän mitä on laulettu ja tehty, kyllä on Mimmillä aina hymy korviin asti!! Muutenkin hän on kyllä aikas kova tyttö hymyilemään ja juttuja tuntuu olevan päivä päivältä enemmän ja enemmän. Seuraa myöskin ympäristöään tarkasti. Otin yks päivä neidistä kuvia saippuakuplien kanssa ja niistä näkee oikein hienosti kuinka tarkasti palloja seurailee....

Tykkää myöskin peilistä katsella itseään ja seurailee ilmeitä toooosi tarkasti. Menohalut etenemiseen olisi myöskin melkoiset kun massulleen laitetaan, vielä ei ole kuitenkaa tuo tekniikka etenemiseen tai kääntymiseen neidille valjennut. Hoitopöydälle ei uskalla kuitenkaan yksin enää vahtimatta jättää sen verran rajua tuo vauhti välillä kuitenkin on.

No eipä se kaikki sitten ihan ruusuilla tanssimistakaan ole koko aikaa ollut, koska neiti päätti vaan yhtenä iltana että pullosta syöminen on ihan jostain sieltä syvältä ja parina iltana meillä olikin sitten melkoinen väsytystaistelu mikä päättyi kummallakin kerralla sitten Mimmin voittoon ja lupsutti sitten tissistä sen mitä tuli. Ehkä sieltä tulee sitten enemmän mitä kuvittelen, koska neiti kuitenkin nukkui ihan hyvät yöunet molempina öinä. Välillä vaan tuntuu ettei niistä tule mitään, kun kiskoo niitä oikein sillain huolella että sattuu ja tuntuu. Tultiin myöskin siihen tulokseen ettei suostu pulloa ottamaan, jos vähänkin huomaa että minä olen lähistöllä, joten iskän hommiksi jäänyt nuo pullottelut ja äiskä hiipii sillä aikaa pitkin nurkkia hipihipi hiljaa. Tää taktiikka tuntuu toimivan oikein hienosti, mikä on super hieno homma koska kyllä äidin sydäntä taas riistettiin rinnasta irti noina parina iltana, kun toinen itki ihan sydäntä raastavasti. Ensimmäiset kunnon itkupotkuraivarit tuli siis nähtyä. Se on sanoinkuvailematon se tunne pitää sitä pientä nyyttiä siinä rinnalla ja miettiä et mitenköhän tän rakkaukkauspakkauksen ruokkisi. Vaikka kyllähän se taas aluksi kiukuttikin, kun toinen ei tajua omaa parastaan ja ota sitä pulloa mistä tulisi helposti massu täyteen. Mielessä kävi, että ei perkule taas tätä tappelemista tästä syömisestä niinkuin äidinkin kanssa....meinas kyllä pimahtaa meikäläisen päässä ja pullot lennellä seinille. Sitä tuntee itsensä niiiiiin avuttomaksi, se on ihan kamalaa!!!

Olen myöskin ottanut nyt operaatioksi näiden raskauskilojen karistamisen ja voi olla, että tuo liikkuminenkin vaikuttaa tuohon maidon tulemiseen. En oo koskaan hikoillu kunnolla liikkuessakaan, mutta nyt tuntuu hiki nousevan aikas helposti...ilmeisesti niin rapakunto joten ehkä nesteitä poistuu kropasta liikaakin vaikka koitan juoda kunnolla, siis ihan pari litraakin vettä siinä liikunnan aikana. Tuolla lenkillä tuo tankkaus on vaan hieman ongelmallista, kun tuntuu että pisuhätäkin pääsee yllättämään aikas nopiaan ja myöskään tuo pidättämiskyky ei ole vielä ihan parhaimmillaan....no onneksi täällä voi lenkkeillä aikas metsän siimeksessä niin pääsee kyykkimään johonkin puskan juurelle....ei oo helppoo ei....heh!! Neuvolassa kuiteski sanottiin, että nyt lopputarkastuksen jälkeen on ihan ok liikkua ja että siitä tulevan hyvänolontunteen pitäisi kuitenkin omalta osaltaan lisätäkin sitä maidon tulemista. Nähtäväksi jää, että kuinkas tässä projektissa käy. Tärkeämpää olisi nyt kuitenkin pystyä imettämään tuota neitiä. Neuvolassa täytyy maanantaina myöskin puhua, että miten niihin kiinteämpiin sörsseleihin voidaan ruveta siirtymään. Ilmeisesti ainakin jotain iltavelliä saa ruveta antamaan nyt, kun 3 kuukautta paukahtaa mittareihin.

Niin ja tuttiahan meillä ei maistu ollenkaan vaikka ollaan kokeiltu vaikka ja minkä laista, mutta omat nyrkit on sitäkin paremmat. Voi, että niistä lähtee sitten hyvä tuoksu kun niitä on vähän lupsutellut siellä maitosuussa....oikein semmoinen mehevä juustonaksutuoksahdus. Myös veikka niitä aina välillä mielellään lipasisi. Muutenkin on ruvennut Onnia Mimmin puuhat kiinnostamaan päivä päivältä enemmän ja Mimmikin päässyt kokeilemaan, että miltäs se veikan turkki tuntuukaan.