voihan ahdistus

Näin ensimmäiseksi tarvitsee todeta, että mua rupee pikkuhiljaa ahdistamaan tää kämppä ja täällä vallitseva ainainen kaaos. Muutenkin musta tuntuu, että elämä on vapaa-ajan osalta tällä hetkellä valintoja siitä että imuroinko, silitänkö tai laitanko ruokaa. Joku vois varmaan todeta, että kandee vaan levätä tai mennä lenkille. Joo ne olis varmasti ihan kivoja vaihtoehtoja, mutta jos niin tekisin niin ahdistus vaan kasvaisi koska kämppä ei olisi edes hetkellisesti milloinkaan siisti. Täällä pirtissä tulee tällä hetkellä kuitenkin vietettyä niin paljon aikaa, että olis kiva pitää se kuitenkin suhteellisen siistinä. Haluaisin myöskin saada kaiken aina valmiiksi sillä aikaa, kun Mimmi nukkuu ettei neidin tarvitsisi olla sitten valveilla ollessaan kauheasti yksin. Muutenkin mietityttää, että tuleekohan tuolle lapselle tarjottua riittävästi virikkeitä. Niin yksitoikkoiseltahan tuon pienen arki tuntuu vai teenkö siitä vain sellaista? Tuntuu kuitenkin, että viihdekeskuksen samat rimputukset tulee kohta korvista ulos jne. Niin, että tällä hetkellä tuntuu tämä arki hiukan ahdistavan meikäläistä.
Vähän yli kolme kuukautta sitten siellä sairaalassa itkin sitä, että eikö tavallinen arki pääse alkamaan ollenkaan kun näytti että sairaalarumba senkun jatkuu.....kai se on silti inhimillistä että tää arkikin välillä ahdistaa? Nyt kun sen on sanonut niinsanotusti ääneen niin tuntuu heti helpommalta.

Viime viikonloppuna oli onneksi paljon puuhasteltavaa niin sai hiukan irtiottoa tähän touhuun. Perjantaina käytiin Lapsimessuilla Messukeskuksessa, mistä tarttui muutama söpö vaate mukaan Metsolalta, Villervallalta, Lipfishiltä sekä Naperonutulta. Ihan kivat messut oli ja muutama tunti vierähti helposti.
Lauantai aamuna oltiin sitten taas vauvauinnissa ja tällä kertaa aiheena oli pelastusliivit. Valitettavasti nyt ei ollu kameraa mukana, mutta oikein hienosti neiti kelluskeli pikku liiveissä. Muutenkin oli reipas ja jaksettiin polskutella melkein koko puolituntinen.
Lauantai iltapäivä vierähti sitten hienossa ravitapahtumassa Vermossa, Mimmi aloitti heti näin tyylillä Finlandiasta. Iskä sai aikalailla yksin pitää simasuusta huolta, kun minä heitin pitkästä aikaa kuvauskeikan. Iskä joutui toteamaan ettei vaunujen kanssa liikkuminen ollut kovinkaan helppoa Vermossa ja pullon lämmityskin tuotti haasteita. Hienosti päivä kuitenkin meni ja seuraavana yönä maistui hienosti 8 tunnin yöunet putkeen, kun oli päivässä niin paljon tapahtumaa sekä raitista ulkoilmaa.
Sunnuntaina sitten ollamöllöteltiin näissä kotinurkissa ja musisoitiin iskän tekemillä löydöillä tuolta lapsimessuilta.

Kehityksen kannalta suurin askel taitaapi olla se, että neiti kääntyi ihan itse viime viikolla ensimmäisen kerran massultaa selälleen ja sain sen jotenkuten myöskin ikuistettua. Mutta kasvaahan hän hurjaa vauhtia, eilen juuri tuossa katselin että voi vitsi hän on jo iso tyttö!!

Neidillä on ruvennu tuo toinen korva vähän höröttämään, mikä on tietty kauheen söpöä tässä vaiheessa mutta ei välttämättä sitten isompana. No ehkä se ehtii siitä vielä muuttumaan. Toinen asia mitä olen nyt kärppänä vahtinut, on se että Mimmi tykkää nukkua pää kääntyneenä aina tuonne toiseen suuntaan ja takaraivo on siltä puolelta vähäsen lättänämpi kuin toiselta....no neuvolantäti tähän totesi ettei kellään ole täysin symmetrinen pää ja että sekin tulee korjaantumaan kun neiti rupea olemaan enempi mahallaan ja pystyssä. Toivotaan niin nyt olen kuitenkin yrittänyt aina nukuttaa toiselle kyljelleen jne, mutta mielellään hän aina kääntyy sinne toiseen suuntaan....no koitan olla asiasta stressaamatta.

Niin ja ihana ystäväiseni teki Mimmille vähän söpistelyvermeitä kuvia varten, valitettavasti ei olla ehditty nyt kuvaamaan vielä kuin nämä punaisilla röyhelöillä olevat tynderöpöksyt...

Vihdoinkin löydettiin myös keijusiivet ja tässä posetusta niiden kanssa.....niin ja nuo Minni-korvat on yleensä siis minulla päässä kun kuvaillaan, jotta simasuulla olisi mahdollisimman hauskaa ja naurattaahan se hassunnäköinen äiskä.