Äiskän pieni päivänkakkara

Tänään on ollut tehokas aamu, herättiin seiskan jälkeen 9 tunnin yöunien jälkeen. Kymmeneen mennessä olin tehnyt kaalipataa, heittäny Onnin kanssa tunnin lenkin, Mimmin kans syöty aamupuuroa ja tehty muut aamutoimet, pidetty pieni kuvaussessio takapihalla. Ne pienet Mimmin kippuravarpaat ku on pyöriny mun päässä koko viikon ja olen miettinyt, että miten ne ikuistaisin somasti. Eilen illallahan se lamppu sitten syttyi mun päässäni ja tähän tehokkaaseen aamuun sopi heti mennä kokeilemaan miltä se visio linssin läpi näyttäisi. Ja tältähän se sitten näyttää, mukavaa viikonloppua vaan kaikille!! Me heittäydytään nyt Onnin kisatunnelmiin viikonlopuksi. Tsemppiä meidän pieni taitava Rottweilerin rontikka, oot maailman paras!!

kuumetta ja käsitöitä

Jaahans näyttäis siltä, että rokotuksista nousi lievä kuume mitä sitten podettiin eilinen hellepäivä. Tais olla aikas tuskasta kaikille. Säikähdin kuitenkin aamulla aikas paljon, kun nostin neidin sängystä ja tajusin Mimmin olevan kuuma, itseasiassa todella kuuma vaikka kuumetta mittarin mukaan oli vaan 38,3. Mitenköhän kuumalta se sitten tuntuukaan, kun kuumetta on tosiaan paljon? Huh, en uskalla edes ajatella. Pieni suukin tissiä vasten tuntu niin kuumalta vaikka itsekin oli nukkunut hikipäässä. Mä niin vihaan tätä kesää....hellettä, hyttysiä, paarmoja, käärmeitä jne jne.
Tänään Mimmi tuntuu olevan kuitenkin kunnossa ja oma iloinen itsensä. Käytiin vähän tossa kylillä pyörähtämässä kaupoilla ja sen semmoista. Posti toi meille myös aivan ihanan paketin, kiitos mummukkakumpsukka. Se on aivan ihastuttava!! Jostain sisustuskirppikseltä käsittääkseni tilattu, kun joku moisia ihanuuksia askartelee. Toinen käsityöihme on myöskin malttamattomana odotellut kuvaa Mimmistä ja tähtimekosta. Sekin on aivan mielettömän ihana ja just nyt Mimmille täysin sopiva. Lisäksi täytyy kehua, että mekko on mielettömän helppo pukea ja riisua mikä on lastenvaatteelle mielestäni todella hieno juttu. Niin ja ihailkaa mekon hienoja yksityiskohtia, niin Mimmikin teki!! Iso KIITOS te kaksi ihanaa siellä!!

Molskis polskis

Tänään käytiin neuvolassa, painoa oli nyt muutama gramma alle sen 8 kilon ja pituutta 66,1cm. Kasvu ei ole ollut siis niin hurjaa viimeisen kuukauden aikana kuin tähän asti, mutta hei meillehän onkin tullut hampaita ja ollaan opeteltu käännöksiä jne. Eihän sitä voi kaikkea kerralla ehtiä. Pituutta ei saatu tänään kyllä kunnolla edes mitattua ku neiti jäpitti niin vastaan. Muutenkin ujostutti ja aamusta asti olu vähän känkkispäivä. Sitten vielä pistettiin taas rokotetta molempiin reikkuihin ni avot oli semmonen meteli valmis, että oksat pois!!
Päikkärit maistui kuitenkin hyvin niin iltapäivästä mentiin takapihalle polskimaan. Mukavaa oli ku sai nakkeilla ja polskutella. Neiti olis viihtynyt vaikka kuinka kauan ja taas oli kiukkua ilmassa ku piti lähteä suihkuun ja iltapuuhiin. Nyt hän tuolla sitten vetelee sikeitä itkupotkuraivareiden jälkeen. Tais tulla nyt vähän oireita niistä rokotteista ja lisäks taitaa pukata lisää hampaita. Puhumattakaan siitä, että tää meiän kämppä on ku sauna. Vois siis todellakin jo loppua nää helteet, en tykkää!!

Enhän mä osannut taas valita noista kuvista, niin ihana tuo simasuu. Väkisinkin näitä katsellessa taas miettii, että miks se äiti ei saanut olla tätä näkemässä tai jos näitä hetkiä olis eletty jo viime kesänä ni olis riittänyt ilo enempi siihen sairastamisen vastapainoksi, eikä olis kaikki vaan pyörinyt sen paskan taudin ympärillä. Äiti aina puhu kuinka ihanat pienen vauvan varpaat onkaan ja voi vitsi katsokaa nyt noita pieniä kippuravarpaita!! Kumpa sinne jonnekin menis viesti perille, että mulla on ikävä....ja ettei ole mennyt vielä päivääkään ettet äiti olisi ajatuksissani!! Tänään perkasin mansikoitakin 10 kiloa ja kirosin, että perkule ku et ole täällä auttamassa. Mutta sekin on nyt tehty, kyllä täällä pärjätään ja selvitään niinkuin lupasin. Kaikki on ihan ok vaikken tätä ruutua taas kyyneleiltäni nääkään....Jenniä lainaten...

Tuuli tuule sinne missä muruseni on
Leiki hetki hänen hiuksillaan
Kerro rakkauteni, kerro kuinka ikävöin
Kerro, häntä ootan yhä vaan

Voihan mansikka

Sitä soi ihan vanha iskelmä käyn ahon laitaan minä ilman paitaa päässä. No juu en nyt kuitenkaan ilman paitaa tuolla pihalla koikkeloinut, mutta metsämansikoita kävin kuitenkin vähän keräämässä. Niitä tuntuu olevan nyt ihan hirmuna ja ne on niin pirun hyviä, namskis. Mimmikin sai sitten ensi kosketuksen mansikkaan ja litsläts meni samantein. Ei saanu äiskä vielä tänä kesänä semmoista hauskaa kuvaa pikkuneidistä ja korteen pujotetuista mansuista. Ehkä ensi kesänä sitten, mutta muutama kuva me toki saatiin. Meillä molemmilla punoittaa vielä posket jussina tehdyistä lenkeistä vaikka Mimmilläkin oli hattu kokoajan päässä. Onneks ei oo kuiteskaan palanut muuta kuin ehkä mun otsa :)
Toi Oh Baby Londonin ampiaishaalari on muuten niin ihana ja kätevä. Harmi ku neiti ei vielä istu ilman tukea ni kuvista ei tule niin kivoja ja puku ei pääse kunnolla oikeuksiinsa.

iskä pisti mansikat eka mun päähäni, minä tyttö keskityin vain varpaisiini

mutta kun sain ne käteeni niin mitä ihmettä nää on?

varpaille kans :)

suuhun ne ei kuitenkaan eksyneet vaikka muussiksi menivätkin

sitten otettiin rennosti

ja imettiin vähän sormia tuttuun tyyliin :)

musta on myöskin tullut hurjan notkee