Päikkärit maistui kuitenkin hyvin niin iltapäivästä mentiin takapihalle polskimaan. Mukavaa oli ku sai nakkeilla ja polskutella. Neiti olis viihtynyt vaikka kuinka kauan ja taas oli kiukkua ilmassa ku piti lähteä suihkuun ja iltapuuhiin. Nyt hän tuolla sitten vetelee sikeitä itkupotkuraivareiden jälkeen. Tais tulla nyt vähän oireita niistä rokotteista ja lisäks taitaa pukata lisää hampaita. Puhumattakaan siitä, että tää meiän kämppä on ku sauna. Vois siis todellakin jo loppua nää helteet, en tykkää!!
Enhän mä osannut taas valita noista kuvista, niin ihana tuo simasuu. Väkisinkin näitä katsellessa taas miettii, että miks se äiti ei saanut olla tätä näkemässä tai jos näitä hetkiä olis eletty jo viime kesänä ni olis riittänyt ilo enempi siihen sairastamisen vastapainoksi, eikä olis kaikki vaan pyörinyt sen paskan taudin ympärillä. Äiti aina puhu kuinka ihanat pienen vauvan varpaat onkaan ja voi vitsi katsokaa nyt noita pieniä kippuravarpaita!! Kumpa sinne jonnekin menis viesti perille, että mulla on ikävä....ja ettei ole mennyt vielä päivääkään ettet äiti olisi ajatuksissani!! Tänään perkasin mansikoitakin 10 kiloa ja kirosin, että perkule ku et ole täällä auttamassa. Mutta sekin on nyt tehty, kyllä täällä pärjätään ja selvitään niinkuin lupasin. Kaikki on ihan ok vaikken tätä ruutua taas kyyneleiltäni nääkään....Jenniä lainaten...
Tuuli tuule sinne missä muruseni on
Leiki hetki hänen hiuksillaan
Kerro rakkauteni, kerro kuinka ikävöin
Kerro, häntä ootan yhä vaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti