Mutta sitten itse asiaan, mistä mun on nyt vaan ihan pakko kirjoittaa jos se jotain lukijaa auttaa tai pistää tekemään päätöksen hankkia itselleen vertaistukea!! Suosittelen ehdottoman lämpimästi ja toistan nyt itseäni sanomalla että kukaan kuka ei ole kokenut samaa kuin sinä itse ei voi todella ymmärtää miltä sinusta tuntuu. Pitää niin paikkansa, ainakin mun kohdalla.
Noin kuukausi sitten elämääni käveli ihminen kuka vain kysyi mitä kuuluu ja siitä se sitten lähti. Päätin ihan hetken mielijohteesta kertoa mitä todella kuuluu, ehkä vain ihan kokeillakseni kepillä jäätä että poistuuko toinen heti takavasempaan. No eipä poistunut vaan ymmärsi mua täysin!! Mahtava tunne!! No sen lisäksi, että olemme kokeneet paljon samanlaisia asioita niin olemme luonteeltamme hyvin samanlaisia. Hassua, että ihminen kenet olet tuntenut niin vähän aikaa voisi täydentää kesken jääneen lauseesi.
Äidin kuoleman jälkeenhän mulle tarjottiin neuvolasta keskusteluapua jne, mutta sanoin etten halua mennä ihan vaan sen takia, että en jaksa alusta asti selittää jollekin mitä on tapahtunut. Varsinkaan kenellekään kuka ei ole kokenut samaa. Lisäksi törmäsin sen äidin sairaalapyörityksen aikana niin paljon työhönsä leipiintynyttä sairaalahenkilökuntaa, että sanoin ei kiitos!! Se, että huonolla tuurilla minua vastassa olisi ollut joku psykologi kenelle homma olisi ollut vain työtä ja kuka olisi kuunnellut ja sössöttänyt jotkut yleispätevät fraasit olostani ja huomisesta ja kuinka elämä jatkuu niin mitä hyötyä siitä todellakaan olisi ollut? Ei mitään!! No loppupeleissähän meistä jokainen joutuu sen surun kuitenkin käsittelemään ihan yksin, kukaan ei pysty tekemään sitä toisen puolesta!! Mutta on se ihan huippu tunne, kun joku on kokenut saman ja todella ymmärtää....vaikea edes selittää miltä se tuntuu ja kuinka paljon se antaa voimaa. Toinen vaan osaa sanoa juuri ne oikeat sanat ja toiselle voi puhua niistä vaikeimmistakin asioista helposti....niin monelle se kuolema on kuitenkin tabu ja siitä tuntuu olevan niin vaikea puhua. Niinhän sitä kuitenkin sanotaan, että se on yhtä suuri osa elämää kuin esim syntymäkin. Kai se kuolema on vaan viety niin kauas ja piiloon meiltä. Jokainen kuka on saanut vertaistukea ymmärtää nyt varmaankin mistä puhun. Niin ja tässä elämässähän on paljon muitakin vaikeita asioita kuin kuolema, enkä usko että niissäkään tilanteissa kukaan muu kuin saman läpikäynyt voi todella ymmärtää.
Mun toinenkin ystävä soitteli tänään ja siitä puhelusta jäin miettimään elettyä elämää....meillä jokaisella se on niin erilainen ja toiselle joku asia voi olla pieni kun se taas toiselle on valtavan suuri. Kenenkään surua ei voi siis rinnastaa, aliarvioida tai vähätellä. Jokaisella meillä on ne omat heikot kohdat, osa meistä ehkä tiedostaa ne jo etukäteen toisille ne valkenee sitten vasta, kun joutuu sen vaikean asian kanssa ns. kasvotusten.
Mutta hitto, että mä olen tällä hetkellä kiitollinen tästä ihanasta ihmisestä, mun sielunsiskostani!! Enkä mä tiedä oliko tossa mun raapustuksessa, ajatuksenvirrassa mitään järkeä, kun tässä välissä meni monta tuntia taas tuon pikku simasuun kanssa. Kultsikin ehti jo kotiin ja voi vide kuinka ihania tuliaisia Mimmi saikaan. Nyt on rimpsumekkoa, toppaliiviä, isommat Converset ja vaikka ja mitä kivaa....niin ja se ihastuttava Halloweenasu, mistä tulee kuva sitten kun lähemmäksi sitä juhlaa päästään. Jos maltan siihen asti.... :)
Mimmi tuntuu olevan nyt siinä iässä, että viikon poissaolokin on piiiitkä aika....se oli vähän siinä ja siinä ettei vierastanut iskää, kun nappas tossa ovella syliinsä. Mimmi katseli pitkään mua ihan siihen malliin et äiskä hei mitä täällä tapahtuu. Pian oli kuitenkin iskän leikeissä mukana. Mitäs muita Mimmin kuulumisia? No ainakin se, että on ruvennut välillä narskuttelemaan hampaitaan. Ihan järkky ääni, mulla menee aina kylmätväreet ja sanon Mimmille ettei saa....ja mitäs neiti tekee, no hymyilee tietty hymy korvissa ja narskuttaa lisää!! Niin mun tyttö!!! :) Toinen juttu mikä on Mimmin mielestä super hauskaa...no nokkamukista juominen!! Siitä ku ottaa vesihuikkaa niin puolet valuu yleensä rinnuksille, mutta voi pojat kuinka kivaa se on.
Mutta hei me selvittiin!!!! Viikko vierähti ja se meni aikas nopeestikin vielä. Tänään palkitsen itseni saunalla ja jollain kylmällä hyvällä juomalla. Ens kerralla sitten taas niitä ruusunpunaisia juttuja sekä tynderöpynderö kuvia!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti