Yh-arkea

Täällä sitä nyt sitten vietetään yh-äidin arkea ekaa kertaa näin kotinurkissa. Mimmin iskä on siis taas työmatkalla Bostonissa, mutta me ei tällä kertaa lähdettykään Tampereelle evakkoon. En oo ihan vielä päättänyt et oliko se hyvä vai huono päätös. Eilinen päivä meni hienosti, pientä kitinää oli välillä kun neiti kyllästyy. Hänen mielestään, kun ympärillä pitäisi olla koko ajan jotain katsottavaa ja hypisteltävää. Viihdekeskus tuntuu välillä olevan niiiiin nähty. Ulkona istuu tyytyväisenä kärryssä ja katselee maisemia, samoin suihkussa viihtyisi vaikka koko päivän....onneks se vauvauinti alkaa taas tulevana lauantaina. Tosin voi olla, että iskä saa mennä sinne Mimmin kans ihan kaksin ja meikäläinen jää nukkumaan.

Päikkärit nukkui eilen kahteen kertaan hienosti ja nytkin vetelee tuolla sikeitä, mutta illalla olikin sitten semmoinen 3 tunnin kitinäitkusessio....mikään ei tuntunut olevan hyvin. Siinä kyllä meinas jo meikäläisellä pinna palaa ja tuntu, että laitan takin niskaan ja lyön oven perässäni kiinni. Aaaah mä niin vihaan sitä avutonta tunnetta, kun ei tiedä mitä toinen itkee ja kun kaikkensa kokeilee ja yrittää. Mietin todella, että miten niiden koliikkivauvojen vanhemmat jaksaa?? Vaikka tiedänhän mä, että pakon edessä ihminen pystyy vaikka kuinka ihmeellisiin suorituksiin. Älkääkä nyt ymmärtäkö etteikö Mimmi olis RAKAS....sitähän tuo prinsessa simasuu todellakin on. Ja juu tiedän ettei ole mitään syytä valittaa, toiset joutuu kestämään paljon enemmän ja pääsääntöisestihän Mimmi on todella kiltti, mutta kyllä se silti todettava on, että nuo itkupotkuraivarit on aikas energiaavieviä ja raskaita!! Koputan puuta samalla, kun totean että onneks niitä ei meillä juurikaan ole ollut....ja tässähän se olis nyt tilaisuus nukkua, kun Mimmi nukkuu mutta ei sitä vaan saa unta vaikka kuinka väsyttäiskin....ja jotenkin pysyy oma pääkin paremmin kasassa kun voi hetken tehdä ihan näitä omia juttuja. Jaksan sitten taas tuon neidin kanssa, kun tuolta heräilee.

Joku noissa illoissa kuitenkin välillä mättää, vaikka kuinka yrittää pitää rutiineista kiinni jne niin välillä se nukahtaminen on kovin vaikeeta vaikka näkee, että Mimmi on väsynyt. Eilen tosin taas kovin hierottiin niitä hampaita, mitä onkin nyt jo 8 läpi. Ilmeisemmin kuitenkin kutisevat ja ehkä särkevätkin. Välillä sitten taas nukahtaa suoraan vellipullolle ja se on siinä. Kaikista harmillisinta tietysti Mimmin puolesta.

Meillä olis tänään ukko-kullan kanssa 8-vuotis hääpäivä, mutta erossahan se menee. No ei me niitä sen kummemmin olla yleensäkään juhlittu ja ehtiihän sitä. Ajatella, että jo 8 vuotta siitäkin ihanasta päivästä....sen kyllä muistaa vieläkin kuin eilisen. Ei ehkä pääse ihan siihen samaan jännittyneeseen tunnelmaan kuin silloin ennen kuin astui kirkon käytävälle, mutta muuten muistaa kuin eilisen.

Jaahans pärinää ja pulinaa kuuluu makkarista, prinsessa on herännyt joten se on moro!!