Neidin OMA TAHTO tuntuu myöskin olevan päivä päivältä voimakkaampi, jos käteen saa jotain tosi kivaa ja joku ottaa sen pois niin huuto on melkoinen. Eilen oltiin ekaa kertaa kirjaston lorutuokiolla ja siellä lapset saivat katsella kirjoja matolla tuokion päätteeksi. Jaa mitä tekee meidän Mimmi? No yrittää tietysti omia kaikki kirjat ja viedä muiden kirjat käsistäkin. Huh, hiukan hirvittää!! Kuuluuko tääkin vaan ikään vai onks meillä mennyt jo jotain totaalisen pieleen tässä kasvatuksessa? Tai sit toi tulee vaan geeneistä.....ou nou!!
Eiköhän neidille tee kuitenkin hyvää nähdä muita lapsia nyt tuolla lorutuokiossa, muskarissa ja vauvauinnissa.
Huomenna mennään ekaa kertaa hammaslääkäriin, saas nähdä mitä siellä sanotaan ja ens viikolla on sitten neuvola, missä myös lääkärin tarkastus. Toivotaan, että kaikki on niinkuin pitääkin. Mitään huolestuttavaa ei tällä hetkellä ainakaan ole mielessä. Mitään selkeitä sanoja en vieläkään ole huomannut, mutta ei kai niitä nyt vielä pidä ollakaan.
Täällä koitetaan nyt nauttia hetkestä, kun kaikki tuntuu menevän hetkessä ohi. Helpommin sanottu kuin tehty, jotenkin tuntuu olevan välillä taas niin levoton olo ja kaikki yhtä kysymysmerkkiä. Kauhee tarve olis päästä jotenkin eteenpäin, nähdä tulevaisuuteen ja kehittyä jne. Stressi tulevasta ja kaikesta.....pitää aina välillä muistutella itseään että olen kotona nyt Mimmiä varten enkä tehdäkseni jotain omia juttuja. Jotenkin haluis vaan just nyt heti toteuttaa kaikki unelmansa jne. Vaikee selittää, mutta eiköhän tä kaikki kumpua sieltä jostain äidin kuolemasta. Tietysti toi stressaaminen jne kuuluu nyt mun perusluonteeseenikin, mutta kyllä mä todella koitan hetkestä tässä nauttia uskokaa tai älkää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti