Miami ja Key West

Jos semmoinen pika postaus täältä aurinkoisesta Key Westistä nyt, kun neiti nukkuu päikkäreitä. Eilen koitettiin nukuttaa päikkärit rattaissa tuolla kaupungilla, mutta jää siinä kuumassa niin vähäisiksi että tänään nyt sitten ihan rauhassa täällä hotellihuoneessa. Neidin ehdoillahan tässä muutenkin tarvitsee mennä.

Lennot Lontoon kautta Miamiin meni todella hienosti, ei yhden ainutta kitinää tai kiukuttelua. Molemmissa laskuissa neiti hiukan piteli korviaan, joten taisi hiukan tuntua mutta ei itkenyt. Naksuja ja vettä sitten tarjosin, jotta olisi kovin nieleskellyt. Helsingissä meinattiin heti kyllä myöhästyä lennolta, joten hiukan aikasemmin olisi kannattanut kentällä olla. Ihmisiä oli aikas paljon liikenteessä niin jonkinverran siinä sitten kesti ja sinne portille matkaa. Eikä me missään oikein edes hidasteltu, mutta kesken vaipanvaihdon tuli sitten kuulutus että meitä kaivataan viipymättä portille. Olihan se sitten hiukan noloakin, kun oltiin ensiksi saatu hyvää palvelua ja lupa viedä rattaat portille asti ja sitten oltiin heti myöhässä. Rattaat myös odotti meitä sitten Lontoon päässä ja saatiin taas käyttää niitä siellä. Loistavaa palvelua siis British Airwaysilta sekä American Airlinelta. Finnairilla tämä ei ainakaan viimeksi onnistunut. Lontoon lennolla muutenkin loistava palvelu jne. Lontoosta Miamiin American Airlinen kone taas ei ollut niin kovin siisti, vessat haisi ja muutenkin kovin nuhjuista jne. Myöskään palvelu ei oikein ollut mistään kotoisin. No toki lentoemot lähdettäessä kommentoivat, että tosi hienosti meni ja että neiti matkusti niin hienosti. Plussat hyvästä jalkatilasta etupaikkojen edessä, mitkä lisäksi saatiin varattua ihan ilmaiseksi kun oltiin vaan tarpeeksi ajoissa liikenteessä. Finnairillahan niistäkin paikoista joutuu maksamaan lisämaksun. Tällä kertaa neiti jopa malttoi nukkua kahdet unet pitkällä lennolla. Miamin päässä sitten jaksoi taas jo autoilla jne ja unille nukahti hienosti melkein 20 tunnin matkustamisen jälkeen.

Ensimmäiset 3 yötä heräili siinä kolmen pintaan tankkaamaan maitoa, mutta on nukkunut hienosti semmoisia 10-12 tunnin yöunia ja päässyt paremmin tähän rytmiin kuin me. No viime yönä sitten jo kaikki nukuttiin kunnolla, eikä Mimmikään enää herännyt yösyönnille.

Meidän Miamin ensimmäinen hotelli oli Eden Roc, ihan ok vaikkakin aikas hidas palvelu. Huone oli tosi iso ja pinnasängyt täällä tuntuu yleensä olevan tämmöisiä rautakehikoita missä ei ole sivuilla mitään pehmusteita. Patja niistä kyllä löytyy ja alulakana mutta ei esim peittoa. Viime reissullakin tätä jo Bostonin osalta ihmettelin, NYC:ssä oli ihan kunnollinen pinnasänky kaikilla varusteilla. Rocissa oli kuitenkin ihan kiva ranta, missä ei kuitenkaan kauheesti ehditty aikaa viettää ja neiti viihtyy muutenkin paremmin uima-altaalla. Merivesi tuntuu tietysti aikas kylmältä. Hotellissa oli myös mukava allasalueravintola, missä itse söin aivan ihanaa kalaa. Lasten listoillahan täällä kaikki ruoka tuntuu olevan tyyliin jotain leipää, ranskalaisia, juustomakaronia jne....kaikkea mikä näyttää jo niin kuivalta, että ei sitä itsekään mielellään syö. Mielummin sitä tilaa sitten itselle esim kalaa tai kanasalaattia jne mistä voi Mimmillekin antaa. Annokset täällä on ainakin niin isoja, että kyllä varmasti riittää jaettavaksi. Parhaiten on melkeinpä maistunut tuoreet makeat hedelmät ja iltaisin kunnon iltapuuro mitä yhdestä supermarketista ostin. Kaikista hotellihuoneista tulee löytyä ainakin teenkeitin, jotta saan tehtyä puuroa ja keitettyä vettä maitopullon lämmitykseen.

Nyt ollaan sitten oltu pari päivää Key Westissä, mihin automatka tuntui kyllä aikas pitkälle ja kestihän se 4 tuntia. Matkalla pysähdyttiin kerran syömään, ihana kalaravintola missä oli loistavaa ruokaa. Matkan maisemat ei myöskään olleet niin kauniit ja merelliset kuin olisin kuvitellut. Aikas hökkelikylää tääkin jo on vaikka sitä mielikuvat on ehkä jotain muuta, kun Amerikassa kuitenkin ollaan.  Täällä ollaan nyt sitten yövytty The Reach A Waldorf Astoriassa, mikä on osoittautunut oikein mukavaksi hotelliksi ja neiti on viihtynyt allasosastolla. Hotellissa muutenkin semmoinen viihtyisä tunnelma. Toisen kerran jos tultaisiin niin varaisin hotellin kuitenkin tuolta toisesta päästä pääkatua. Aurinko laskee sinne puolelle ja siellä olisi myös esim sataman mukavat ravintolat lähempänä. Mimmi on valitettavasti vielä liian pieni näihin vesiaktiviteetteihin, mutta niitä täällä olisi vaikka minkämoista.

Mitäs vielä, no todetaan vielä että aurinkorasvaukset on toiminu hyvin ja Nextiltä tilattu UV-mekko on ollu paras hankinta tähän reissuun. Aluksi ajattelin, että ompas paksu mutta se on neidin mielestä todella mukava päällä ja lämmittää kivasti pulikoinnin jälkeen, täällä kun vielä tuulee aikas kovaa. Lisäksi sitten suojaa auringolta. Aurinkorasvan hommasin jo Suomesta apteekista Acon 50 suojakertoimella ja se on toiminut hyvin myös meidän herkkähipiäiselle. Niin ja pottaahan täällä ei ole, mutta tarpeet on toimittu hienosti myös isoon pönttöön kun vaan joku jaksaa pitää kiinni neidin pytyllä istuessa. Mimmi on kyllä niin reipas ja sopeutuvainen, ei voi muuta sanoa. Uima-altaalla oikein massahurmaaja, kun nauttii polskuttelusta ja vilkuttaa kaikille. Kaikki vaan päivittelee, että voi kuinka iloinen. Noo ei ihan aina, eilen jo illalla hiukan yliväsyneenä veti herneet nenään sitten ihan kunnolla kun ei saanut naksupussiaan auki. En sitten muista koska olis moiset raivarit saanu, mutta siitä 10min spurtista selvittiin sitten kunnon yöunilla. Niin ja tietysti herneet pitää nenään vetästä, jos altaalta joutuu huoneeseen lähtemään, sehän ei ole niinku mitenkään järkeen käyvä ajatus. No huomenna sitten valitettavasti takaisin Miamiin, olis täällä pidempäänkin viihtynyt vaikkei vesi ihan olekaan turkoosin sinistä. Seuraavana hotellina Miamissa Savoy, katsotaan sitten kumpi Miamin hotelleista parempi.

Neiti sukelsi yksin

Niin se muuttui maisema taas valkoiseksi ja saatiin pakata kunnon toppavaatteet varmuuden vuoksi Tampereen reissuun mukaan. Isäntä lähtee 4 päiväksi Pohjois-Ruotsiin laskemaan heliskiitä ja mennään Mimmin sekä Onnin kanssa sukuloimaan. Kahden viikon päästä olis sitten jo lähtö Miamiinkiin ja tässä välissä pitäisi viedä Onni hoitoon Hankoon. Aikas meneväistä taas tämä meidän elämä. Noo tuolla Mansessa pysytellään ihan normi rytmissä, että eipä se juuri kotioloista poikkea.

Kenkien ostamista tuota reissua varten olen nyt pähkinyt, kun en haluaisi mitään mega kalliita kesäkenkiä ostaa sitä Miamin viikkoa varten, jos ne ei sitten kesällä enää mahdu jalkaan. Toisaalta kengät on kyllä todella tärkeät jalkojen kasvun kannalta ja että hyvät sekä tukevat kävellä. Ne meidän mustat talvinilkkurit on kyllä olleet todella hyvät ja Mimmi tykkää niillä selkeästi kävellä. Luulempa, että Bostonissa on vielä sen verran viileä, että niillä voidaan mennä siellä puistoon jne. No voihan niitä kenkiä katsoa Miamistakin, tosin en haluaisi siellä kaikkia päiviä missään ostoksilla luuhata vaan keskittyä perheen kanssa rantaelämään ja toivottavasti kauniiseen luontoon ainakin siellä Key Westin vierailulla. Täytyy yrittää tällä kertaa saada jotain reissukuulumisia tännekin raapustettua ja muutama fiilistelykuva.

Meillä on muuten taas edistytty. Maito on ruvennut maistumaan myös nokkamukista ruoan kanssa, wuhuuuuu!! Kyllä nää asiat vaan tuntuu suttaantuvan ihan omalla painollaan, kun ei niitä liikaa stressaa ja väkisin yritä muuttaa. Tosi hieno homma vaikkei niistä tuttipulloista nyt kokonaan ollakaan vielä eroon päästy. Ilta- ja aamumaidot saa edelleen mennä tuttipullosta.

Jos sitten tähän loppuun Molskiksen porukan ottamat sukelluskuvat viikon takaisesta vauvauinnista, jossa Mimmi sukeltaa ensimmäistä kertaa ihan yksin!! Äiskää kyllä jänskätti aikas paljon, mutta hienosti tuo pieni neiti vaan sukeltaa. Hiukan neiti oli sillain aina sukellusten jälkeen, että hei päästittekö mut sitten tosiaan ihan yksin tuonne?! Nyt ollaan käyty myös normi vuoroilla uimahallissa viikolla polskuttelemassa ja kyllä Mimmi vaan niin tykkää, terapia-altaan poreet on ihan pop!! Niin ja toiset kuvat sitten ulkoilemasta.

Tuo ihmeellinen nava!!

Kovin on keväistä näin Maaliskuuksi, mutta eiköhän niitä kylmiäkin kelejä vielä saada niinkuin sääennustukset ovat lupailleet. Mekin lähdetään taas viikoksi Tampereelle niin vaunuihin tarvii kyllä edelleen lampaantalja raahata mukana päiväunia varten jne. Pulkkakin on vielä pyörinyt suksiboksissa autonkatolla, vieläköhän sille olis sittenkin käyttöä tänä keväänä? :D Tänään on ollut kyllä mielettömän hieno ilma ja faceen juuri postasinkin, että kyllä vaan olis hienoa jos nyt pääsis keväthankia pitkin suksilla sivakoimaan. No lenkkeilty on ahkerasti ja eilen jopa haravoin ja osuinkin johonkin leppäkerttuyhdyskuntaan. En tiedä miten nyt sitten tulevista pakkasista selviävät?! Olin siis ehkäpä liian hätäinen noiden pihahommien suhteen.

Hih, kovin on kesäisiä kuvia näin vuodenaikaan nähden.

No sitten voin lopettaa tämän jaarittelun ilmoista ja kertoa hiukan Mimmulin kuulumisia. Neiti on nyt siis nukkunut viikon omassa huoneessa ja omassa sängyssä. Nukahtanut iltaisin todella hyvin ja nukkunut yönsä heräämättä. Rytmi olis nyt siis täydellinen, kun ottaa huomioon että iltaisin pestään ne hampaatkin iltamaidon jälkeen. Ameriikanreissu tulee siis juuri täydellisesti sekoittamaan meidän vaivalla rakentamat rytmit. :D

Tänään käytiin neuvolassa ja neiti sai ensimmäisen pistoksen hepatiittirokotetta, nyt voi sitten ehkä hiukan turvallisemmin syödä siellä reissussa. Toki tarkkana tarvitsee olla vaikkei nyt mikään maailman epähygienisin matkakohde olekaan. Saas nähdä nostaako tämä rokote kuumetta tai muuta vastaavaa. Päiväunet näyttää ainakin maistuvan normaaliin malliin.

Sunnuntaina käytiin ulkona syömässä ja neiti söi ensimmäisen oikean oman ravintola-annoksen....taas pitäisi varmaan päivitellä, että hitto mulla on jo niin iso tyttö!! Uskoisin, että matkaltakin siis jotain syötävää löytyy ja pilttipurkit voi unohtaa...noooh pientä hätävaraa lukuunottamatta.

Yks ongelmakin meillä on tai ainakin todella ärsyttävä tapa ja se on se, että Mimmi kaivaisi napaansa koko ajan tai navaa niinkuin hän itse asian ilmaisee. Näytettiin navaa tänään neuvolassakin ja mitään tulehdusta tai vastaavaa siinä ei pitäisi olla. Hieman se punoittaa, koska neiti sitä ronkkii esim AINA potalla istuessaan. Rasvannut sitä olen jne, mutta tuskin sitä kutittaa. Se nyt vaan on neidin mielestä niin ihmeellisen ihana tällä hetkellä. Raivostuttavaa kyllä, koska tarvitsee esim käyttää bodyä koko ajan jne....tarvii varmaan kohta laittaa siihen laastari, mutta muuttuuko se sitten vaan mielenkiintoisemmaksi?! No onneksi aika pieni murhe ellei nyt verille sitä kyni koska reissussa on aikas mahdotonta vahtia ettei sinne menisi rannalla hiekkaa jne.

Jeps, mutta nyt tarvitsee lähteä pinaattilettujen lämmitykseen ja toivoa, että neiti kohta heräilisi päikyiltä lähteäkseen muskariin. Torstaina on myös jännä päivä, silloin on taaperojumpassa sirkus-teema!!

Nyt ahdistaa

Kyllä vaan ahdistaa!! Mimmin pinnasänky siirretty eilen Mimmin omaan huoneeseen ja tänään neidin olisi tarkoitus nukkua ensimmäinen yö yksin omassa huoneessa. Viime yön minä olin evakossa Mimmin huoneen lattialla, kun isännällä joku vatsapöpö. Enkä todellakaan halua, että se tarttuu myös minuun ja Mimmiin. No eilen neiti nukahti omaan sänkyynsä todella hyvin ja nukkui omassa huoneessaan rauhallisesti aina aamu kahdeksaan asti, joten mulla ei pitäis olla mitään huolta. Asiahan tehdään niin kuin Mimmin parhaaksi ja johan on aikakin....mutta mutta kyllä ahdistaa. Meidän makkari näyttää musta niin tyhjälle, kun pinnis puuttuu ja sitten se huoli. Äidin kuoleman jälkeen ja Mimmin syntymän jälkeen nää tietyt asiat on vaan todella haastavia. Kuten nyt tämä asia ahdistaa hurjasti ja päässä pyörii että mitä jos jotain sattuu, kuten tulee tulipalo ja en ehdi Mimmiä pelastamaan? Joo koitan puhua itselleni järkeä, että kaikelta en vaan voi suojella ja tässä elämässä tapahtuu varmasti juuri niinkuin on tarkoitus. Se menettämisenpelko on vaan niin valtava, kun tietää kuinka paljon se sattuu ja millaiset jäljet se jättää. En usko, että selviäisin jos Mimmille sattuisi jotain. Sitä koittaa olla niin kovin suojeleva vaikka tiedän ettei se takertuminen ja ripustautuminenkaan mitään auta. Itse, kun oli äidin kanssa niin läheinen niin toisaalta tietysti toivon, ettei Mimmin koskaan tarvitsis kokea samaa. Mietin jo nyt kuinka kasvattaa Mimmistä niin vahva, että selviää paremmin kuin minä. Huh kuinka vaikeaa löytää kaikkeen se kultainen keskitie ja olla ajattelematta liikaa....se on kyllä ehdottomasti mun suurin paheeni tällä hetkellä. Enhän mä tosiaan voi ennustaa tulevaa, enkä sitä Mimmin puolesta elää. Yhtä hyvä äiti haluaisin olla ja siinä samassa hyvä ystävä Mimmille, ihan niin kuin oma äitini oli minulle. Itse tässä juurikin tällä viikolla oivalsin taas yhden asian äidin kuoleman jälkeen ja se on se, että elämä oli paljon helpompaa kun äiti oli täällä koska silloin pystyi sata prosenttisesti luottamaan siihen että jos jotain sattuu niin äiti hoitaa asian kuntoon. Semmosiahan ne äidit on!!! Tääkin ajatus on jo pitkään pyörinyt jossain mun ajitajunnassani ja nyt sain vihdoin sen puettu jonkinmoiseksi kunnolliseksi ajatukseksi.

Mutta joo semmosta kevyttä pohdintaa taas tänään. Vaikeita asioita nää tämmöiset. Sama on vähän Mimmin hoitoon viemisen kanssa. Jossittelen, että mitä jos sattuu jotain ja en ole paikalla. Syyttäisin siitäkin itseäni jne. Jotenkin ajattelee, että jos tekee itse kaiken niin on myös itse kaikesta vastuussa, eikä sitten voi syyttää ketään muuta kuin itseään jos jotain sattuu. No mutta se pinnis nyt tosiaan on siellä Mimmin huoneessa, palovaroittimet ja itkuhälyytin viritettynä eli ei sitten muuta kuin katsotaan kuinka meikäläinen saa ensi yönä nukuttua. :P

Mä olen kyllä niin perinyt tämän puolen luonnettani äidiltäni ja tämän huolehtimisen. Nyt sen ymmärtää, eikä sille vaan voi mitään....aina se tulee olemaan se äidin oma pieni tyttö kenet haluaisi säilöä syliinsä ja peitellä pumpuliin!!

Pilkahdus kevättä

Tää harmaa talvi on saanut kyllä mielen välillä niin synkäksi, että hoh hoijaa. Olisin niin kaivannut sitä lunta, pakkasta ja hiihtolatua!! Eikä tarvitse laskiaisena ainakaan pulkkailla. No sitä, kun ei nyt ole luvassa niin en millään malttaisi odottaa sitä tulevaa Miamin matkaan. Eilen silittelin Mimmin uudet kesävaatteet, neidillä näyttää olevan sini-keltainen kesä, raikkailla raidoilla ja pilkuilla...kuinkas muutenkaan. :D Okei, tarvii varmaan hommata joukkoon jotain pinkkiä ja valkoista ettei käy liian tylsäksi. Siitä se hyvä mieli sitten tulee, kun kuvittelee Mimmin niissa vaatteissa tepsuttelemaan. Elämän pieniä iloja siis, eikö?

Eilen sentään edes aurinko pilkahteli ja motivoi meidät pitkälle vaunulenkille. Tuli jopa muutama hölkkäaskel otettua. Niin masentavaa huomata kuinka surkeessa kunnossa sitä onkaan. Olen jo sitäkin tässä miettinyt, että nyt rupeaa olemaan se korkea aika, kun pitäis miettiä millaista esimerkkiä haluaa Mimmille näyttää liikkumisen ja syömisten kanssa. Makeaa en vieläkään haluaisi Mimmille antaa, joten syytä ruveta miettimään että milloin ja missä karkkia ja muita herkkuja syö, kun Mimmi haluaa melkeinpä kaikkea nykyään maistaa jos jotain kädessäni näkee. Helpommallahan siinä sitten pääsis, ettei tarvis pahoittaa toisen mieltä eikä tunkea itseensä sitä kaikkea epäterveellistä. Muuten kun tuo itsehillintä tuntuu olevan aikas heikko. Sekin on vähän semmoista henkistä kamppailua itsensä kanssa, kun toisaalta haluaisi olla tiukka itselleen mutta toisaalta miettii että kerran täällä vaan ollaan ja jos huomenna kuolen niin kyllä vaan se jäätelö tänään maistuu hyvälle. Joo joku vois sanoo tähän, että kohtuus kaikessa ja niinhän se kai hyvä olis.

Se samainen eilinen aurinko inspiroi mua myöskin kokeilemaan Mimmille sen uutta GAP:n kevättakkia. Hommattiin tuo kaunis punainen takki viime reissulta Bostonista ja se sopi Mimmille oikein hyvin. Kuvissa takin kanssa H & M:n sukkapöksyt ja pipo sekä RAP-TEX talvinilkkurit. Neitikin nautti suunnattomasti, kun pääsi pariksi minuutiksi ulos ilman toppahaalaria. Kauempaa ei kyllä uskaltanut olla, sen verran viileää vielä oli vaikka plussalla mennäänkin. Tässä on sitä elämän iloa tuhat kiloa ja iskälle lentosuukkoja!!

Akkujen latausta

Muutama päivä tuli taas Mansessa vietettyä ja nyt istun haikeana tässä takapenkillä, yrittäen käyttää tämän luppoajan jotenkin hyödyksi. Mimmi nukkua tuhisee tuossa vieressä. Voi kuinka kaunis ihana pieni tyllerö, tekisi mieli ottaa syliin ja rutistaa. Uskomattomia ovat ne tunteet omaa lastaan kohtaan!! Älkää kuitenkaan luulko, ettei äidillä koskaan pinna palaisi. Sekin kai kuuluu asiaan tai miten se nyt meneekään...meillä on oikeus meidän omiin tunteisiin :D Juurikin tässä muutama päivä sitten meinas vähän pinna palaa, kun neiti luttasi vedellä kaikki vaatteet märäksi juuri ennen ulos lähtöä ja homma piti siis alottaa alusta. Hieman siinä sitten ääntäni korotin ja samalla mitalla sain takaisin....melkoisen vihaisen ilmeen kera kiukkuisen huudon ja kaiken kukkuraksi Mimmi viskasi vesimukinsa kaaressa lattiaan. Jep, jep, mistä lie on lapsi tuon temperamenttinsa perinyt?! 

No onneksi sain tässä viikonlopun aikana hieman akkuja ladattua kera ihanien ystävieni. Nyt taas jaksaa, kun on saanut parantaa maailmaa, vaihtaa kuulumisia ja nauraa räkättää maha kippurassa. Kyllä se vaan niin menee, että hyvistä ystävistä kannattaa pitää kiinni. Siinä on taas Mimmille yksi tärkeimmistä elämän ohjeista. Ihana on myös nähdä kuinka Mimmi puuhailee mummonsa sekä tädin ja sedän kanssa. Eipä tuon pienen neidin lantion keikutus ja kikatus taida jättää ketään kylmäksi.

Käytiin myös hakemassa Vauvatalo Johannasta uudet ja hieman kevyemmät matkarattaat. Lähdetään kuukauden päästä taas 2 viikoksi Jenkkeihin niin tuommoiset hieman pienenmmät ja ketterämmät rattaat voisi toimia hiukan paremmin, eikä vie niin isoa tilaa. Mimmi pääsee ihan ensimmäistä kertaa rantalomalle. Saas nähdä mitä siitä tulee vai tarkoittaako se käytännössä pelkkää hiekan syöntiä?! Nextiltä tilattiin hieman kesähepeniä reissua varten, mutta palataan niihin sitten myöhemmin. Vielä tarvis ainakin hellehattu hommata ja käydä kyselemässä aurinkorasvoista apteekista. Muistaakseni yli 1-vuotiaalle sai niitä aurinkorasvoja jo laittaa? Niin ja sitten kesäkengät vielä tai ehkä niitä sieltä Miamistakin saa. Mukavaa, että on jotain mitä odottaa vaikka eihän se ole sanottua, että tämä reissu menee yhtä hienosti kuin edellinen. Lennot on ainakin mennessä pidemmät ja aikas paljon isompi tyttö sylissä pidettäväksi, joten haasteitakin varmasti tulee. Muutenkaan neiti ei varmasti tahdo istua koko aikaa sylissä, nyt kun tuo kävelykin jo sujuu niin mallikkaasti. No sekin päivä ja lento päättyy aikanaan ja paaaaaljon pahemmasatkin on selvitty niin, jos se minusta kiinni on niin siitäkin selvitään.

Pikku tirehtööri mummonsa laseissa.

Suukko iskälle, on ne kyllä niin samiksia.

Nyt sitten vaan nokka kohti uutta viikkoa. Mitäköhän Mimmi tällä viikolla oppii? Jännityksellä jäämme odottamaan. :D

Hurjaa kehitystä

Taas on hetki vierähtänyt ja viikko yh-arkeakin tuli tuossa välissä vietettyä. Hyvinhän se meni, kun siihen vaan asennoituu ettei sitä omaa aikaa sitten juurikaan ole. Mimmi on kuitenkin jo aikas seurallisessa iässä niin kyllähän noissa leikeissä jne saa aikaa vietettyä. Äidin pää on hiukan jopa pyörällä siitä kehityksen määrästä mitä viimeisten 2 viikon aikana on tapahtunut. Kävely on varmistunut ja mennyt huimasti eteenpäin, neiti ottaa jopa talvikengät jalassa toppavetimissä jo muutamia askeleita, osaa laittaa palikoitaan tuommoiseen telineeseen, oppinut yhdistämään Dubloja toisiinsa ja hahmottaa hirmuisesti enemmän asioita kuten tietää mitkä palat menee mihinkin palapeliin, tosin ei osaa niitä kyllä vielä paikalleen laittaa. Näiden Dublojen kanssa on myöskin tullut selväksi, että neidillä on hyvin lyhyt pinna eli jos palikat ei HETI mene kohdilleen ja yhdisty niin alkaa semmonen kiukkupuhina. Isänsä mukaan neidillä on vielä lyhyempi pinna kuin äidillään ja äitihän kiihtyy kuulemma nollasta sataan sekunnissa. :D Sanoja ei vielä kyllä juurikaan tule, mutta matkii sanoja kiitos, tyttö, Onni eli siis meidän koiran nimi sekä oman nimensä Mimmi. Kiitoksenkin osaa selkeästi yhdistää oikeaan tilanteeseen, kun neidille antaa esim vesipullon tai jotain ni tulee semmonen kiitti kuulonen sana. Muuten se onkin sitten semmoista eri äänenpainoilla tulevaa YH-ääntelyä ja sormella osoittelua, että mitä milloinkin haluaa.

Iltarytmiä sain ihan kivasti tuon yh-viikon aikana muutettua niin, että enää ei mennä nukkumaan pullon kanssa vaan iltapullo juodaan nyt olohuoneen puolella mahdollisemman rauhallisessa tunnelmassa ja sen jälkeen sitten vielä pisulle ja hampaiden pesulle. Ihan kivasti neiti on oppinut tuosta kuitenkin unille rauhoittumaan. Tuttipullo on edelleen siis kuvioissa iltaisin ja aamuisin, nokkamukista ei vieläkään suostu juomaan muuta kuin vettä.

Tämä ruokailutouhu on myöskin mieltäni askarruttanut, että mihin vedän rajaa ja mitä annan tehdä. Sormiruokailu tai lusikkaharjoitukset kun menevät niin helposti sotkemiseksi vaikka ruokaa toki suuhunkin menee. Mutta mutta missä menee sen tutustumisen ja maistelun raja siihen pelleilyyn ja sotkemiseen nähden?! Missään nimessä en meinaan halua, että neiti oppii ruoalla leikkimään. Tässä nyt kuvissa yhden päivän hyvin sotkuiset ruokailut, lopuksi tarvitsee tietysti hieraista soossit vielä hiuksiin ja äiti huokaa. :D

Kovasti oltais myöskin toivottu, että kivat ulkoilukelit olis jatkuneet hieman pidempään mutta ei niin ei. En kyllä muista koska viimeksi olisi ollut näin surkea helmikuu, vettä vaan sataa lotkottaa. Mieli tekis kyllä johonkin reissuun ja pian, nyt kun tästä flunssastakin on selvitty!!! Ihmettelen kyllä, että tän kaiken harmauden keskellä ei sen enempää masenna. Toki ajatukset harhailee välillä vaikka missä, eihän siitä pessimistiluonteesta niin vain pääse eroon mutta välillä elä hetkessä projekti sujuu. Ehkäpä äidin vireystilaan on myös auttanut nämä kaikenmoiset smoothiesössöt mitä olen väsäillyt macalla ja chian-siemenillä höystettynä. Tuon ukko-kullan työmatkan jälkeen tilanne aina myöskin hieman kiristyy, kun toinen väsyneenä palaa ja itsekin on hiukan väsynyt tai lähinnä kai kaipaa jotain muutakin kuin tuon 1-vuotiaan kanssa kommunikointia. Sitten siinä hetki taas haetaan uomia, kun tuntuu että toinen tulee myöskin sekottomaan niitä rytmejä ja systeemejä ja kaiken mitä itse on hyväksi havainnut. Muutenkin välillä tuntuu, että niin hyvässä kuin pahassakin niin kiinni tuossa lapsessa. Välillä mietin, että olenko jo liian lähellä?!